Taas yksi työviikko takana ja vielä yksi edessä. Tähän mennessä kiinalainen kolleegani hallitsee lohikeiton, lihapullat, perunamuusin ja ilmeisemmin myös makaroni-laatikon, eli tavoite on hyvin pitkälti saavutettu.
Näyttää taas siltä, että kuvien lataaminen blogiin ei onnistu, mutta voitte katsoa ne jälleen täältä
Rankan työviikon ja night club -viikonlopun jälkeen päätimme käydä Madame Tussauds vahamuseossa. Kyseessä on siis museo, jossa on vahamalleja erilaisista julkisuuden henkilöistä. Vakuuttavan näköisiä nukkeja olikin ja välillä ei edes tajunnut seisooko vieressä joku kiinalainen kaiffari, vai onko kaiffari sittenkin vahamalli itselle tuntemattomasta kiinalaisesta julkimosta.
Seuraava viikko meni jälleen töiden merkeissä ja viikonloppua odotellessa. Pari flunssapäivääkin viikkoon mahtui, mutta siitä huolimatta, että olin kaksi päivää töistä pois, ruoista tuli hyvää palautetta, eli ilmeisesti oppi on mennyt perille. Torstaina kävimme meksikolaisessa ravintolassa nimeltään Mexico Lindo ja pienimuotoisena shokkina tuli se, että meille juomat tarjoillut nainen oli suomalainen, joka oli asunut Kiinassa perheensä kanssa jo useampia vuosia. Ruoka tässä ravintolassa oli loistavaa ja Suomen hintoihin nähden edullista.
Taas koitti viikonloppu ja tutustuminen kiinalaiseen yöelämään jatkuu. Menimme perjantai-iltana japanilaiseen yakiniku ravintolaan, jossa tilataan erilaisia lihanpaloja ja paistetaan ne pöytään asennetulla grillillä. Minä ja toinen porukkaan kuulunut henkilö tilasimme sakea 180ml per henkilö, mutta jostain syystä tarjoilija erehtyi ja toikin kaksi ilmeisesti 500ml kannua tätä petollista juomaa. Muut seurueen jäsenet suostuivat kuitenkin juomaan osansa, eikä hinta ollut kovin korkea, joten päätimme olla valittamatta asiasta. Lauantaina lähdin soittelemaan erään aikaisempana viikonloppuna tapaamani Victorin ja hänen bändinsä kanssa. Soittelimme jonkin aikaa erilaisia klassikkokappaleita ja jotakin kiinalaista biisiä, jota en ole aikaisemmin kuullutkaan. Illan saapuessa laitoimme parhaat vetimet päälle ja lähdimme Xintiandille jazz clubiin, jota meille oltiin suositeltu. Paikan nimi oli CJW, eli Cigar Jazz Wine. Ravintolassa soitti bändi, johon kuului saksofonisti, kosketinsoittaja, rumpali, basisti ja laulaja, joista suurin osa oli jostain ameriikan seuduilta kotoisin. Yhtyeen ammattitaito oli henkeäsalpaava ja viimeisestä viikonlopusta Shanghaissa ikimuistoisen. Sunnuntaina suuntasimme taas kohti piraattitoreja odottamaan pimeää, jolloin lähtisimme vierailemaan Shanghai World Financial Centerissä. SWFC on 492 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jonka korkein näköalatasanne on sadannessa kerroksessa, 474 metrin korkeudessa. Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla on korkeanpaikankammo.
Tässä kaikki taas tältä kertaa. Hyvää illanjatkoa ja näkemiin.
Näyttää taas siltä, että kuvien lataaminen blogiin ei onnistu, mutta voitte katsoa ne jälleen täältä
Rankan työviikon ja night club -viikonlopun jälkeen päätimme käydä Madame Tussauds vahamuseossa. Kyseessä on siis museo, jossa on vahamalleja erilaisista julkisuuden henkilöistä. Vakuuttavan näköisiä nukkeja olikin ja välillä ei edes tajunnut seisooko vieressä joku kiinalainen kaiffari, vai onko kaiffari sittenkin vahamalli itselle tuntemattomasta kiinalaisesta julkimosta.
Seuraava viikko meni jälleen töiden merkeissä ja viikonloppua odotellessa. Pari flunssapäivääkin viikkoon mahtui, mutta siitä huolimatta, että olin kaksi päivää töistä pois, ruoista tuli hyvää palautetta, eli ilmeisesti oppi on mennyt perille. Torstaina kävimme meksikolaisessa ravintolassa nimeltään Mexico Lindo ja pienimuotoisena shokkina tuli se, että meille juomat tarjoillut nainen oli suomalainen, joka oli asunut Kiinassa perheensä kanssa jo useampia vuosia. Ruoka tässä ravintolassa oli loistavaa ja Suomen hintoihin nähden edullista.
Taas koitti viikonloppu ja tutustuminen kiinalaiseen yöelämään jatkuu. Menimme perjantai-iltana japanilaiseen yakiniku ravintolaan, jossa tilataan erilaisia lihanpaloja ja paistetaan ne pöytään asennetulla grillillä. Minä ja toinen porukkaan kuulunut henkilö tilasimme sakea 180ml per henkilö, mutta jostain syystä tarjoilija erehtyi ja toikin kaksi ilmeisesti 500ml kannua tätä petollista juomaa. Muut seurueen jäsenet suostuivat kuitenkin juomaan osansa, eikä hinta ollut kovin korkea, joten päätimme olla valittamatta asiasta. Lauantaina lähdin soittelemaan erään aikaisempana viikonloppuna tapaamani Victorin ja hänen bändinsä kanssa. Soittelimme jonkin aikaa erilaisia klassikkokappaleita ja jotakin kiinalaista biisiä, jota en ole aikaisemmin kuullutkaan. Illan saapuessa laitoimme parhaat vetimet päälle ja lähdimme Xintiandille jazz clubiin, jota meille oltiin suositeltu. Paikan nimi oli CJW, eli Cigar Jazz Wine. Ravintolassa soitti bändi, johon kuului saksofonisti, kosketinsoittaja, rumpali, basisti ja laulaja, joista suurin osa oli jostain ameriikan seuduilta kotoisin. Yhtyeen ammattitaito oli henkeäsalpaava ja viimeisestä viikonlopusta Shanghaissa ikimuistoisen. Sunnuntaina suuntasimme taas kohti piraattitoreja odottamaan pimeää, jolloin lähtisimme vierailemaan Shanghai World Financial Centerissä. SWFC on 492 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jonka korkein näköalatasanne on sadannessa kerroksessa, 474 metrin korkeudessa. Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla on korkeanpaikankammo.
Tässä kaikki taas tältä kertaa. Hyvää illanjatkoa ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti